2.10.11 elämääni astui eräs henkilö. Olin odottanut jo muutamia päiviä tapaavani hänet, jostain kumman syystä hän oli aika epäileväinen ja varautunut minua kohtaan (: mutta se oli jotain niin uskomatonta, kun hän käveli kohti minua, kerrostaloni pihalla mopokypärä kädessään. Moni ei luultavasti usko rakkauteen ensisilmäyksellä, mutta minun ja hänen kohdallaan sitä oli :) rakastuin häneen heti ja sanojensa mukaan hänkin minuun. 

Lähdimme yhdessä kaupungille kävellen, niinkuin olimme aikaisemmin sopineet. Vettä tuli kuin aisaa, mutta se ei meitä haitannut. Olimme molemmat aluksi hieman ujoja, joten menomatka oli hieman hiljainen. Kiertelimme eri kauppoja jajuttelimme niitä näitä (: lopulta menimme tutkailemaan, mitä elokuvia oli tällä hetkellä pyörimässä. Lähtiessämme takaisin kotiani kohti, hän tarttui käteeni <3 sydän meinasi pakahtua onnesta. Saavuimme samaisen talon pihalle, ja soitimme summeria, jotta äitini avaisi oven. Hänellä oli jokin asia kesken ja hän pyysi odottamaan käytävällä.

Katsoimme toisimme hvin pitkään ja intohimoisesti silmiin, kunnes hän rohkeni painamaan huulensa omiani vasten <3 :) siinä vaiheessa tiesin, että hän se oli. Oma tuleva prinssini :) Loppupäivän vainmakoilimme ja kummastelimme, miten kaikki oli tapahtunut niin nopeasti. 

Olemme tällä hetkellä olleet n. 6 kk yhdessä ja voin sanoa, että ne ovat olleet elämäni parhaat 6 kuukautta, enkä vaihtaisi niitä mihinkään, en edes rahaan. 


Kiitos kun olet oma kultani <3 ;)